Liikkumisen iloa etsimässä

Keskiviikko 9.3.2016 - Elisa Makkonen


Ah, miten trendikästä olisikaan voida sanoa, että: ”Mä niiiiin RAKASTAN liikuntaa!” tai ”Oooh, miten mahtava fiilis mulle tulee oikein rankan treenin jälkeen!” … No, nyt tulee syntisen ihmisen synnintunnustus: minä en pidä liikunnasta. Piste. Olen laiska liikkumaan, en ole koskaan aikuisiällä löytänyt ’omaa lajiani’, enkä todellakaan saa liikunnan aiheuttamasta likomärästä selästä ja kiristävistä keuhkoista minkäänlaisia kiksejä. Jos on sohvaperunoita, niin minä olen se kaikkien niiden äiti, se ituperuna. 

Avainsanat: Makkosen pojat, koira, kääpiösnautseri, liikunta, ulkoilu, metsä


Kommentit

9.3.2016 15:36  Raija sopanen

Kuva 📷 sopii jutusteluusi kuin nenä 👃 päähän. Samaistun kirjoitelmaasi. Hienosti sanottu 😊

9.3.2016 16:40  Helena Huhtala

Sanat kuin minun suustani. Sohvaperuna minäkin. Omaa karvamurua ei enää ole, mutta onneksi 4 hoitokoiraa, joita saan lainaksi loma-ajoilleni. Silloin tulee ulkoilluksi. Mukavampaa se onkin mennä koiran/koirien kanssa kävelemään, kun muuten ei varmaankaan tulisi lähdetyksi esim. sadesäällä. Sunnuntaina sukuun tulee westievauva 😊, jonka myöskin saan hoitoon tulevaisuudessa. Pysyy itsellä pää ja jalat.kunnossa koirien ansiosta. Mukavia ulkoiluhetkiä TopTriolle ja äiti M:lle.

9.3.2016 19:40  Maija Kirvesoja

Tämänkin sohvaperunan on pieni käppänä pelastanut ja nyt maittaa hyvin muukin liikunta. Aamulenkit täällä maalla antavat voimia päivän aherrukseen. Ja niinkuin me kaikki käppänistit tiedämme, hauskoja hetkiä näiden murujen kanssa riittää. Kiitos kivasta jutusta jälleen kerran.

9.3.2016 19:50  Kati

Voihan sohvaperuna! Onneksi pojat liikuttavat sinua ja pääset metsään. Liikkuminen on kivaa ja onneksi jokaiselle löytyy jotakin, mistä diggaa.
Nimim. ryhmäliikuntatunneilla hengaileva

9.3.2016 20:05  Helena

Metsäily käppänien kera on kyllä parasta liikuntaa ja mielenvirkeyttä. Vaikka itse liikun muutoinkin niin ulkoilu kiireettömänä koirien touhuja seuraillen metsässä on todella kaikin puolin parasta liikettä sielulle ja ruumiille. Ja näin keski-ikäistyessä sen arvo vain nousee, se on kuitenkin liikuntamuoto johon pystynee pitkäänkin ja jossa on tilaa myös mielelle. Itse asiassa jopa urheilijoiden palautuminen kovasta treenistä kuulemma nopeutuu koiraulkoilulla. Hyviä kuvauskelejä ja ihania metsähetkiä kevääseenne !

9.3.2016 20:30  Aino Henttinen

Viikonloppuaamut on enemmän minun ja Tiuhtin aikaa. Arkisin minä lähden töihin ja mies hoitaa koiran. Mutta en minäkään rakasta hikiliikuntaa.

9.3.2016 21:20  Kyllikki Kiiranen

Eläköön koiramme, jotka liikuttavat meitä!

9.3.2016 21:47  Kia Häggblom

Ei tosiaan tulisi vaikka kaatosateessa lähdettyä ulos ilman nelijalkaisia-karva-rakkauksia

9.3.2016 22:39  Sirkka Ypyä

Minäkään en välttämättä lähtisi kaikilla räntäsateilla, mutta Ali-poikaa ei sateet haittaa. Ihan mukava on aina olo reissun jälkeen.

10.3.2016 11:42  Tarja Kalmari

Pidän myös vuodenajoista.käppänät otin kun jäin eläkkeelle,paljon on kävelty,kotiseutu tullut tosi tutuksi,metsiä ,peltoja,polkuja ja asfalttiakin joutuu välillä kulkemaan.Terkkuja Masalle,upea kuva.

12.3.2016 20:20  Sari Yli-Sorvari

Ihana lukea myös Makkosten äireen tarinoita. Ei noita poikien kaa juttuja oo tylsä lukee ;)

19.3.2016 18:36  Päivi Kytömäki

Noinhan se menee, koirat liikuttaa. Saa liikkeelle ja joskus myös liikuttuneeksi! Molempia. Nämä teidän kolme vejestä..niissä on sitä jotain, kun katson heidän silmiin, niin jokin aina värähtää sisälläni, tietysti palautuu mieleen oma käppänä. Noiden ilmeet on niin mahtavia. Ihana juttu, kun jaksat pitää näitä sivuja ja olette joka päivä ilonamme!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini