VW - ei Volkswagen, vaan vaskitsa & Wilho

Keskiviikko 25.5.2016 klo 14:53 - Elisa Makkonen


Olipa kerran vaskitsa, joka asusteli rauhassa metsätien varrella, hakkuuaukean laidalla. Eräänä aurinkoisena toukokuun päivänä sen tiet ristesivät muuan aamulenkillä olleen Wilho Makkosen, oman elämänsä Aku Ankan – tiedättehän sen tyypin, jolle aina sattuu ja tapahtuu, kanssa. Vaskitsa säikähti ja tokkasi, Wilho säikähti ja hyppäsi, ja äiti Makkonen säikähti ja huusi. Kuin sumusireeni se huusi. Komensi koko koirakolmikon taakseen. Yritti lähestyä lieroa nähdäkseen mahdolliset sahalaidat. Vaan vaskitsapa pakeni paikalta, ei käynyt kuin ruskea vilahdus, jättäen äiti Makkosen vatvomaan oliko luikero ollut vaaraton vaskitsa vai sittenkin katala kyy. Wilho aristeli toista etujalkaa. Autolle oli rutkasti matkaa, liian pitkälti, jotta äiti Makkonen olisi jaksanut kantaa Wilhoa koko matkan. Polulla kulkiessaan, nyt jo kaikilla neljällä jalalla, Wilho säpsähti jokaista keppiä ja äiti Makkonen säpsähti Wilhon säpsähdyksiä – säpsähtelivät molemmat ja näkivät käärmeitä kaikkialla. Äiti Makkonen tömisti ja ulvoi, olisi taas jäänyt pelastuslaitos toiseksi. Auton luona etsittiin puremajälkeä. Huonolla menestyksellä – onneksi. Ei ollut mikään kohta arka tai turvonnut, ja vartti oli jo kulunut. Äiti Makkonen laittoi viestin mummille, sille siuntiolaiselle Wilhon ja Arvon alkukodin emännälle, että mistäköhän löytyy lähin vastamyrkyllä varustettu klinikka JOS sitä tarvittaisiin. Siinä vaiheessa ei enää pelastuslaitos riittänyt, vaan ilmaan nousi mediheli, sairaaloiden ensiavut valmistautuivat vastaanottamaan suuronnettomuuden uhreja ja puolustusvoimatkin herkistelivät lähtökäskyä odottaen. Wilhon vointi kuitenkin pysyi vakaana, joten auton suunnaksi otettiin koti. Varmuuden vuoksi äiti Makkonen soitti vielä eläinlääkäriin, kysyi miten nopeasti oireet tulevat jos ovat tullakseen. Olisivat tulleet jo, vastasi lääkäri, ja äiti Makkonen muisti taas itsekin hengittää. Pelastuslaitos ja sairaalat pääsivät kahvitauolle, mediheli sai laskeutumisluvan ja puolustusvoimien joukot palasivat rassaamaan pyssyjensä piippuja. Kotiin päästyään äiti Makkonen soitti isä Makkoselle töihin ja parkui purkautuvan pelästyksensä isä Makkosen korvaan. Ja huomasi keittiössä jalalla lattiaa naputtavan, edelleen aamuruokiaan odottavan koirakolmikon. Epäonnen Wilho olikin tänä aurinkoisena keskiviikkona onnenpekka, Nummelan Aku Ankalla oli Hannu Hanhi –päivä, ja vaskitsa jatkaa rauhaisaa eloaan siellä metsätien perimmäisessä notkelmassa, hakkuuaukean laidalla, autuaan tietämättömänä aiheuttamastaan lähes kansallisesta kriisistä.  

wilhojavaskitsa.jpg

Avainsanat: koira, kääpiösnautseri, Makkosen pojat, käärme, kyy, vaskitsa


Kommentit

25.5.2016 15:21  Annuli Högbacka

Ei sitä koskaan tiedä! Ymmärrän oikein hyvin medihelit ja puolustusvoimat ja kaikki hätäapuviranomaiset! No, kaikki hyvin. Onneksi. Pojat saaneet ruokaa ja emännän syke tasaantunut.
Viime kesänä puolikäppänän kanssa sattui vähän samanlainen juttu. Koirapuistossa heitettiin palloa, ja kun Tikru nousi ruohikosta laskeutuakseen tassuilleen, aristi toista etutassua. Samat kuviot kuin teillä. Me kävimme eläinsairaalassa Vantaalla ja tuli kipupiikki. Kun emäntä tuli kotiin, tassu kuvattiin ja kas, varvasmurtuma. Eli ei SITÄ KOSKAAN TIEDÄ!

25.5.2016 15:23  Inka Kivalo

Mainio tarina tälle päivälle.

25.5.2016 15:23  Pirjo Myllymäki

Voi kyllä on Makkosen äidillä sana hallussa. Täällä Huittisissa elettiin jännittyneenä hengessä mukana mitenkä tarinassa oikein käy. Onneksi kuitenkin kaikki lopulta meni hyvin.
Tarina oli niiiiiiiiiiiiiin. hauska jännityskertomus ja päiväni piristys.
Kiitos vielä Makkosen pojille ja tarinan kertojalle. On ilo seurata Makkosen poikia.

25.5.2016 15:41  Annukka

Huoh, nyt uskaltaa taas hengittää! Olipa hurjan jännittävä juttu, mutta onneksi loppu oli onnellinen :)

25.5.2016 15:48  Sirkka Ypyä

Taas on päivä pelastettu kun Wilho kertoi metsäreissusta.

25.5.2016 16:07  Tarja Lappalainen

Päivä pelastettu ja onneksi myös Wilho ❤️

25.5.2016 16:12  Marjaana Lammi

Kaikessa karmeudessaan aivan hillittömän hauska kertomus. Keittiön tikkailla istun ja naureskellen luin tarinaan, jolloin oma käppänäni katseli emäntäänsä ilmeellä, mitähän nyt tapahtuu.

25.5.2016 17:22  Ritva Lindblad

Ihana tarina. Onneksi selvisitte järkytys. ☺

25.5.2016 20:20  Anne Lehtonen

No huh huh. Hyvä, ettei ollut puremaa. 😃 Mutta tämä kertomus laittoi hihittelemään. Se on vähän vaarallista kulkea kaupoissa ja hihitellä ittekseen😂😂 Voi tulla piipaat....

25.5.2016 21:56  Pia Koskela

Nyt siirty nukahtamiset illalla, kun naurettiin(sori...) koko sakki; Leo-koiru+emäntä+isäntä! Täällä päässä kyllä samanlainen "äityli" kuin Äiti Makkonenkin 😁 , jokainen risahdus mettässä tarkottaa käärmeitä ja asutaan ihan mettän reunalla, päivittäin riehutaan mettäpoluilla 😊 Ymmärrän siis niin hyvin kansallisen hätätilan!! Mutta käärmeettömi ihania kesäpäiviä koko Makkosen väelle 💖

25.5.2016 21:56  Marita Lehtinen

Olipa taas makeen ihana ja jännittävä tarina luettavana. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Teidän elämästä ei jännitystä puutu!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini