Hyviä tekoja ja hyväntekeväisyyttä!

Pitkästä aikaa poikien pulinoita! Muistatteko vielä Kiikoisten löytöeläinpalvelun, josta meille vinkattiin alun perin viime helmikuussa kun etsittiin koiraystävällisiä helmiä? Käytiin vinkin perusteella koko porukalla treffaamassa Miraa, löytöeläinpalvelun yrittäjää, ja tutustumassa löytiksen arvokkaaseen toimintaan. Se pulina löytyy täältä: http://www.makkosenpojat.fi/maaliskuu-2016


Miralla on pitänyt hurjaa kiirettä sitten maaliskuun ja pyydettiinkin saada kuulla löytiksen kuulumisia nyt syksyn kynnyksellä. Näin meille kirjotti Mira:

”Terveiset täältä Kiikoisten löytöeläinpalvelusta!

Tämä kulunut vuosi on ollut monella tapaa hyvin
poikkeuksellinen. Poikkeuksellinen siinä mielessä, että me pääsääntöisesti
kissoja auttavat olemme vastaanottaneet kissojen lisäksi (joita myös on ollut
ennätysmäärä), ison määrän koiria, ja koirista isoin osa on ollut pentuikäisiä.
Suurin osa tähän mennessä autetuista yli 200 eläimestä on toki ollut kissoja,
mutta selvästi jotakin täällä suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut, kun
hylättyjen ja apua tarvitsevien eläinten määrät vain kasvavat vuosi vuodelta.
Tänä vuonna määrä on neljänneksen isompi kuin tähän aikaan viime vuonna. Itse
jouduin hankkimaan lisätilaa, jotta pystyn edes jossain määrin vastaamaan
avuntarvitsijoiden määrään ja tätä pientä pyörillä liikutettavaa mökkiä nyt
odotetaan kuin kuuta nousevaa, jotta saamme sen sisustettua eläimille sopivaksi. <3

Nyt viimeiset kaksi kuukautta on mennyt jatkuvan kissatulvan
majoittamiseen ja hoitamiseen. Meille löytöeläinhoitolana ei periaatteessa
kuuluisi kuin kesyt löytökissat, mutta pyrin toimimaan niin, ettei yksikään
apua tarvitseva eläin jäisi apua vaille. Ne, joita en itse pysty auttamaan,
järjestetään eläinsuojeluyhdistyksille hoitoon. Tämä tarkoittaa sitä, että
päivittäin saan kesä- ja syksykauden soittoja luontoon syntyneistä pennuista,
jotka huolettavat ilmoittajia. Näiden kissojen kiinniottaminen ja kesyttäminen
on iso ja kallis työ, jonka tukeminen jää täysin vapaaehtoisavun varaan. Eilen
vastaanotin 3 pentua, 2 suoraan eläinlääkärin vastaanotolta piikille menossa ja
yhden loukutettuna luonnosta. Täällä maaseudulla on myös yleistynyt se, että
aiemmin ilmaiseksi jaetut kissanpennut eivät enää kelpaakaan kenellekään, vaan
niitä tarjotaan meille. Jaksan vaan ihmetellä, miten se kissan leikkaaminen voi
edelleen olla isolle osalle ihmisiä niin kovin vaikeaa hoitaa...

Tämä sama ilmiö on kyllä nähtävissä ympäri Suomea.
Eläintenauttajat painivat ennennäkemättömän eläintulvan kanssa: kodinvaihtajat,
hylätyt ja viranomaisten huostaanottamat eläimet kasaantuvat hoitokoteihin saamaan
apua ja etsimään kotia. Osa eläimistä päätyy turhaan lopetukseen, kun paikkaa
ei löydy ajoissa. Me toimimme pienissä tiloissa pienillä resursseilla, mutta
kuitenkin tämä eläintenauttamistyö vaatii niin paljon, että vuodenvaihteessa
tein sen valinnan, etten enää tee varsinaista päivätyötäni, vaan opiskelen
pieneläinhoitajan tutkinnon ja yritän jollain lailla tehdä tätä päätyönäni.
Koska aikani ja varsinkaan jaksaminen ei enää riittänyt molempien hoitamiseen.

Palkitsevinta tässä työssä on se, että saa jonkun kovia
kokeneen eläimen sijoitettua rakastavaan perheeseen. Monista eläimen meiltä
ottaneista on tullut myös tärkeitä ja läheisiä ystäviä. <3

Mira”


Huhhuh! Voi teitä ihmisiä! Pitäisköhän lemmikkiä harkitseville olla joku pääsykoe tai ajokortti?! No, onneks kuitenkin on näitä kultakimpaleita, jotka jaksaa tehdä eläinsuojelutyötä siitäkin huolimatta, että
nykyasenteilla se taitaa olla aika loputon suo... Tukeaksemme Miran
ponnisteluja me yhdistettiin taas voimamme yksien kultakimpaleiden, meiän
kuopiolaisten Best Friend –kamujen kanssa, ja laitettiin Kiikoisten
löytöeläinpalvelulle lahjoituslava menemään. Näillä kissan- ja koiranruuilla ja
–tarvikkeilla Mira toivottavasti pääsee taas vähän pidemmälle ja saa pulasta
pelastettuja hoidokkejaan autettua! Kiitos, Best Friend ja tuhannesti tsemppiä,
Mira! <3